Kevät 2009
Ei keväiselle aamulle löydy vertaa.
Sen olen huomanut niin monta kerta.
Aurinko, kun alka nousta,
paistaen huoneeni ikkunoista.
Se antaa minulle uutta voimaa.
Ystävän lailla se lohduttaa,
murheet kauaksi kuljettaa.
Aurinko myös Valaisee,
ihan sydämmeeni saakka.
Näin hetkiseksi kevenee,
kipujen antama taakka.
Silloin Katseeni luon Korkeuteen,
laulaen, puhkean kiitokseen.
Renna-hoitajalle, kiitoksia H.K.
3.2.2012
Minä olen kuin Elämänlastu
laineilla.
On mentävä Sinne,
mihin tuuli kuljettaa.
En pääse omasta tahdostani
Minnekään,
enkä voi tehdä, mitä haluan.
Kaikesta huolimatta,
olen onnellinen,
kun pyörätuolini päälle
istahdan,
ja halvatut jalkani mukaan
viskahdan, Sitten mentiin
ja lujaa!
H.K joutui Ruotsiin sotalapseksi, mistä palaasi Suomeen, teki töitä
ompelijana ja kioskinpitäjänä, kasvatti 3 lastaa ja asuu nykyään
palvelutalossa.
