Äitini 75v (vuonna 1936 syntynyt) on eläkkeelle jääneenä alkanut tutkimaan sukujuuria ja kirjoittamaan muistoja. Hän kirjoittaa:
Vuoden 1941 huhtikuussa sataa luntaa. Paleltaa, ahdistaa. Aamuna huomasimme neuvoston armeijan soturin hevosen selässä kylämme pajan lähellä ratsastamassa. Kylän miehiä on jo pidätetty. Äitiä ihmetyttää, miksi Remmetin Sohvin mies pidätettiin - hiljainen rehellinen ahkera vanha mies.
Kaikki pelkäävät. Isäni tuo erään kommunisti-agitaattorin meille yökylään. On illallisen aika. Äitini vie ruuat omaan huoneeseen koska ei halua syödä kommunistin kanssa samassa pöydässä. Agitattorille laitettaan jonkunlainen iltapala mikä ei ole yhtä hyvä kuin perhen illallinen. Hänelle tehdään makuupaikka keittiöön. Äitini sano että hän ai antaa omia vuodevaateita agitattorille edes yhteeksi yöksi. Agitattori sattuu olemaan kiltti eikä äitiä täällä kertaa vietä miliisiin. Myöhemmin kuin joku on laittanut kylän kadulle ylös saksan armeijan julisteita ja vaalilaatikkoon on äännestysseteleiden sijaan laitettu luteita ja lappu mistä lukee voittamaton puna-armeija jostakin ihmeen syystä mun viimeisillään raskaana olevaa äitiä epäilläään niistä teoista ja hänet viedään Kohilaan miliisiasemalle kuulusteluun. Siellä oli joku miliisi nimeltään Jögisoo. Koko matkan miliisiasemmalee äitini itki, jäihän kotiin 5 alaikäistä lastansa. Ihmen-ihme, mutta täällä kertaa miliisikin sääli äitiä ja päästä hänet kotiin.
Myöhemmin äiti joutuu kuitenkin vankilaan ja on myös postuumisesti rehabilitoitu uudelleen itsenäistyneessä Virossa.
Toinen tarina on 80 luvulta, Tallinnasta.
Paras ystäväni oli silloin Tallinnan teknisen korkeakoulun opiskelija. Hän kertoo:
Ystäväpiirilläni oli KGB toiminnasta aika realistinen käsitys. KGB vakoilijoiden (viroksi NUHK) lempipaikka oli Sooruse pubi, nykyään pieni pubi Hollywood-klubin vieressä. Eräänä päivänä pistautuin pubiin ja eräs NUHK hakisi seuraan. Itse asiassa halusin viettä aikaa ystävien kanssa mutta en halunnut NUHKIN tietävän ketkä ovat ystäviäni. Päätin viedä hänet pois pubista. Pistäydyimme NUHKIN kanssa useaan pubiin ja ravintolaan. Hän yritti kiristää mielipidettäni neuvostojärjestelmästä, venäläisistä jne. Olin äsken suoriuitunut poliittisen ekonomian tentista ja vastasin hänelle niin kuin oppikirjasta tai niin kuin "piti".
Hän kyseli Hippi-liikkumisesta, vastasin että meidän sosialistisessa kotimaassa semmoinen elämäntyyli ei ole mahdollista. NUHK tarjoi minulle runsaasti alkoholia eikä ma päässyt hänen seurasta mihinkään.
Lopulta mentiin Pegasos-kahvilaan missä mun ystäväporukka vietti usein aikaa. Istahdin kahvilapöytään ja onnistuin salaa varoittamaan ystäviäni että olen NUHKIN seurassa. Menin WC:hen koska olin tosi väsynyt seuralaisesta. NUHKI olikin vihapäässä päässyt suusta että tarjoa hänelle (siis minulle) vaikka kuinka paljon alkoholia se ei puhuu mitään. Turhauttuneena ja suuttuneena se poistui kahvilasta. Ystäviäni nauratti tämä tarinaa vielä pitkään.
Nämä ovat kaksi tarina: yksi neuvostomiehityksen alkukaudelta ja toinen ajasta ennen lopun alkua.
