Tampere TYöväenteatteri esitas Aino Kallase HUNDIMÖRSJA (1928) modernse tantsuga
läbipöimitud esitusena. Tantsijad olidki körgemat klassi: Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö. Lavastaja Tiina Puumalainen tölgendas 17 sajandist pärit nöialoo kaasaegses ja samas uldinimlikus vötmes. Naise valikud, yksikisik ja kogukond, abielu ja vabadus, köik see teemade kogum avanes katarsise ja iluna.
laupäev, 26. november 2011
reede, 25. november 2011
Kaksi rakkausrunoa mestareilta
1.
LAULU RAKKAUDESTA.
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua sillon
tula tuulan tuli tuli tei?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja yö.
2.
HALUAN PANNA SUA.
Makaan matolla,joka on imenyt kaiken
kuin hyvä tyttö
Juon viinaa ja poltan kukka
jotta en haluaisi panna sua
Juon viinaa
poltan kukkaa
vedän nenään
otan suihin
nappaan napin
jotta en haluaisi panna sua
Ostan kengät
ostan toiset
meneen kampaajalle
rahat on loppu
jotta en haluaisi panna sua.
Teen ihan mitä vaan teen ihan mitä vaan
jotta en haluaisi
Mikään ei auta tarpeeksi
mikä auttoi ennen ei auta
Ei nappi ei kenkä ei suudelma
ei humala ei uudet kynnet
Mikään ei autta
ei mikään mikä ennen auttoi
Ei hiusväri ei uusi korko ei Santa Maria
Otan lainan
ostan kengät
ostan ja ostan ja ostan
Vieras käsi lanteilla
ja silti kasvan mustapäitä
Kävelen päin punaisia ja
toivon joka kerta
että se olisi viimeinen
Auto tai juna tai mies
joka ajaisi ylitseni
Tiputan tupakan sänkyyn
menen aamutossuissa kauppaan,
toivon, että joku soittaisi ambulanssin
Toivon, että joku puuttuisi tähän elämään
josta sinä puutut
Ajelen sääret
pesen tukan
ostan kengät
ja uuden mekon turhaan.
En ma kuitenkaan vittu saa
Ne ovat kaksi eriläisitä rakkasurunoja kahdelta eri sukupolven
naiskirjailijalta. Mutta rakkaus: eikö se ole aina sama
LAULU RAKKAUDESTA.
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua sillon
tula tuulan tuli tuli tei?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja yö.
2.
HALUAN PANNA SUA.
Makaan matolla,joka on imenyt kaiken
kuin hyvä tyttö
Juon viinaa ja poltan kukka
jotta en haluaisi panna sua
Juon viinaa
poltan kukkaa
vedän nenään
otan suihin
nappaan napin
jotta en haluaisi panna sua
Ostan kengät
ostan toiset
meneen kampaajalle
rahat on loppu
jotta en haluaisi panna sua.
Teen ihan mitä vaan teen ihan mitä vaan
jotta en haluaisi
Mikään ei auta tarpeeksi
mikä auttoi ennen ei auta
Ei nappi ei kenkä ei suudelma
ei humala ei uudet kynnet
Mikään ei autta
ei mikään mikä ennen auttoi
Ei hiusväri ei uusi korko ei Santa Maria
Otan lainan
ostan kengät
ostan ja ostan ja ostan
Vieras käsi lanteilla
ja silti kasvan mustapäitä
Kävelen päin punaisia ja
toivon joka kerta
että se olisi viimeinen
Auto tai juna tai mies
joka ajaisi ylitseni
Tiputan tupakan sänkyyn
menen aamutossuissa kauppaan,
toivon, että joku soittaisi ambulanssin
Toivon, että joku puuttuisi tähän elämään
josta sinä puutut
Ajelen sääret
pesen tukan
ostan kengät
ja uuden mekon turhaan.
En ma kuitenkaan vittu saa
Ne ovat kaksi eriläisitä rakkasurunoja kahdelta eri sukupolven
naiskirjailijalta. Mutta rakkaus: eikö se ole aina sama
esmaspäev, 8. august 2011
Anatoly Kudryavitsky
Anthony Kudriavitskys.1954 venäläis-irlantilainen kirjailija, runoilija, kääntäjä. Vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen
hänen on ollut mahdollista saada teoksiaan julki.
Esiintyi Sibelius-talolla 20.6.2011
Yhtenä yönä Hampurissa (Geraldine Meadelle)
”Eurooppa kutistuu, mutta Amerikka
laajenee”, mies sanoi,
”Kohta me kaikki ollaan jenkkejä.”
Yhden snapsin jälkeen
hänen punainen tukkansa seisoi pystyssä
ja hänen ohut niskansa punoitti epäterveesti.
”Oletko sinä irlantilainen?” joku kysyi.
”Joo, mä oon irlantilainen ja saksalainen myös.
Ja ranskalainen, puolalainen, ruotsalainen, ihan miten vaan.
Olen tällä hetkellä työttömänä.
Siitä on ikävä alkaa puhua...”
Joku täytti hänen lasinsa, jotta juttu luistaisi.
”Olen ammatiltani teloitusten koekaniini,” hän jatkoi.
”Minut on ristiinnaulittu, hirtetty, murskattu teilipyörällä,
ammuttu, tapettu sähköllä, myrkytetty pistoksella.
Minulla testattiin humaania kuolematuomiota.”
”Ja sinä olet vielä hengissä?”
”Pitkälti kyllä – sikäli kuin me kaikki olemme vielä hengissä.
Kaipa minun täytyy löytää toinen ammatti.
Rakastan kipua ja kärsimystä
mutta olen ollut pois hommista jo niin pitkän aikaa...
ja mitä pahinta,
Euroopassa minulle ei enää ole käyttöä.”
ja niin hän käveli ulos pimeään
miltei afrikkalaiseen Hampurin yöhön
hänen on ollut mahdollista saada teoksiaan julki.
Esiintyi Sibelius-talolla 20.6.2011
Yhtenä yönä Hampurissa (Geraldine Meadelle)
”Eurooppa kutistuu, mutta Amerikka
laajenee”, mies sanoi,
”Kohta me kaikki ollaan jenkkejä.”
Yhden snapsin jälkeen
hänen punainen tukkansa seisoi pystyssä
ja hänen ohut niskansa punoitti epäterveesti.
”Oletko sinä irlantilainen?” joku kysyi.
”Joo, mä oon irlantilainen ja saksalainen myös.
Ja ranskalainen, puolalainen, ruotsalainen, ihan miten vaan.
Olen tällä hetkellä työttömänä.
Siitä on ikävä alkaa puhua...”
Joku täytti hänen lasinsa, jotta juttu luistaisi.
”Olen ammatiltani teloitusten koekaniini,” hän jatkoi.
”Minut on ristiinnaulittu, hirtetty, murskattu teilipyörällä,
ammuttu, tapettu sähköllä, myrkytetty pistoksella.
Minulla testattiin humaania kuolematuomiota.”
”Ja sinä olet vielä hengissä?”
”Pitkälti kyllä – sikäli kuin me kaikki olemme vielä hengissä.
Kaipa minun täytyy löytää toinen ammatti.
Rakastan kipua ja kärsimystä
mutta olen ollut pois hommista jo niin pitkän aikaa...
ja mitä pahinta,
Euroopassa minulle ei enää ole käyttöä.”
ja niin hän käveli ulos pimeään
miltei afrikkalaiseen Hampurin yöhön
kolmapäev, 3. august 2011
Die Stasi-Ballade
Die Stasi-Ballade Lyrics
Wolf Biermann
Menschlich fühl ich mich verbunden
mit den armen Stasi-Hunden
die bei Schnee und Regengüssen
mühsam auf mich achten müssen
die ein Mikrophon einbauten
um zu hören all die lauten
Lieder, Witze, leisen Flüche
auf dem Clo und in der Küche
-Brüder von der Sicherheit
ihr allein kennt all mein Leid
Ihr allein könnt Zeugnis geben
wie mein ganzes Menschenstreben
leidenschaftlich zart und wild
unserer großen Sache gilt
Worte, die sonst wärn verscholln
und ich weiß ja :Hin und wieder
singt im Bett ihr meine Lieder
-dankbar rechne ich euchs an:
die Stasi ist mein Ecker
die Stasi ist mein Eckermann
Komm ich nachts alleine mal
müd aus meinem Bierlokal
und es würden mir auflauern
irgendwelche groben Bauern
die mich aus was weiß ich für
Gründen schnappten vor der Tür
-sowas wäre ausgeschlossen
denn die grauen Kampfgenossen
von der Stasi würden-wetten?!-
mich vor Mord und Diebstahl retten
den die westlichen Gazetten
würden solch Verbrechen-wetten?!-
Ulbricht in die Schuhe schieben
(was sie ja besonders lieben!)
dabei sind wir Kommunisten
wirklich keine Anarchisten
Terror (individueller)
ist nach Marx ein grober Feller
die Stasi ist, was will ich mehr
mein getreuer Leichwäch
mein getreuer Leibwächter
Oder nehmen wir zum Beispiel
meinen sexuellen Freistil
meine Art, die so fatal war
und für meine Frau ne Qual war
nämlich diese ungeheuer
dumme Lust auf Abenteuer
-seit ich weiß, dass die Genossen
wachsam sind, ist ausgeschlossen,
dass ich schamlos meine Pfläumen
pflücke von diversen Bäumen
denn ich müßte ja riskieren,
dass sie alles registrieren
und dann meiner Frau servieren
sowas würde mich geniern
also spring ich nie zu Seit
spare Nervenkraft und Zeit
die so aufgesparte Glut
kommt dann meinem Werk zugut
-kurzgesagt: die Sicherheit
sichert mir die Ewig
sichert mir die Ewig
sichert mir Unsterblichkeit
Ach, mein Herz wird doch beklommen
solltet ihr mal plötzlich kommen
kämet ihr in euerer raschen
Art, Genossen, um zu kaschen
seis zuhaus bei meinem Weib
meinem armen nackten Leib
ohne menschliches Erbarmen
grade, wenn wir uns umarmen
oder irgendwo und wann
mit dem Teufel Havemann
Wenn wir singen oder grad
Konjak kippen, das wär schad
ach, bedenkt: ich sitz hier fest
darf nach Ost, nicht nach West
darf nicht singen, darf nicht schrein
darf nicht, was ich bin, auch sein
-holtet ihr mich also doch
eines schwarzen Tags ins Loch
ach, für mich wär das doch fast
nichts als ein verschärfter
nichts als ein verschärfter
nichts als ein verschärfter Knast
(Nachbemerkung und Zurücknahme
Doch ich will nicht auf die Spitze
treiben meine Galgenwitze
Gott weiß- es gibt Schöneres
als grad eure Schnauzen
Schönre Löcher gibt es auch
als das Loch von Bautzen )
Wolf Biermann
Menschlich fühl ich mich verbunden
mit den armen Stasi-Hunden
die bei Schnee und Regengüssen
mühsam auf mich achten müssen
die ein Mikrophon einbauten
um zu hören all die lauten
Lieder, Witze, leisen Flüche
auf dem Clo und in der Küche
-Brüder von der Sicherheit
ihr allein kennt all mein Leid
Ihr allein könnt Zeugnis geben
wie mein ganzes Menschenstreben
leidenschaftlich zart und wild
unserer großen Sache gilt
Worte, die sonst wärn verscholln
und ich weiß ja :Hin und wieder
singt im Bett ihr meine Lieder
-dankbar rechne ich euchs an:
die Stasi ist mein Ecker
die Stasi ist mein Eckermann
Komm ich nachts alleine mal
müd aus meinem Bierlokal
und es würden mir auflauern
irgendwelche groben Bauern
die mich aus was weiß ich für
Gründen schnappten vor der Tür
-sowas wäre ausgeschlossen
denn die grauen Kampfgenossen
von der Stasi würden-wetten?!-
mich vor Mord und Diebstahl retten
den die westlichen Gazetten
würden solch Verbrechen-wetten?!-
Ulbricht in die Schuhe schieben
(was sie ja besonders lieben!)
dabei sind wir Kommunisten
wirklich keine Anarchisten
Terror (individueller)
ist nach Marx ein grober Feller
die Stasi ist, was will ich mehr
mein getreuer Leichwäch
mein getreuer Leibwächter
Oder nehmen wir zum Beispiel
meinen sexuellen Freistil
meine Art, die so fatal war
und für meine Frau ne Qual war
nämlich diese ungeheuer
dumme Lust auf Abenteuer
-seit ich weiß, dass die Genossen
wachsam sind, ist ausgeschlossen,
dass ich schamlos meine Pfläumen
pflücke von diversen Bäumen
denn ich müßte ja riskieren,
dass sie alles registrieren
und dann meiner Frau servieren
sowas würde mich geniern
also spring ich nie zu Seit
spare Nervenkraft und Zeit
die so aufgesparte Glut
kommt dann meinem Werk zugut
-kurzgesagt: die Sicherheit
sichert mir die Ewig
sichert mir die Ewig
sichert mir Unsterblichkeit
Ach, mein Herz wird doch beklommen
solltet ihr mal plötzlich kommen
kämet ihr in euerer raschen
Art, Genossen, um zu kaschen
seis zuhaus bei meinem Weib
meinem armen nackten Leib
ohne menschliches Erbarmen
grade, wenn wir uns umarmen
oder irgendwo und wann
mit dem Teufel Havemann
Wenn wir singen oder grad
Konjak kippen, das wär schad
ach, bedenkt: ich sitz hier fest
darf nach Ost, nicht nach West
darf nicht singen, darf nicht schrein
darf nicht, was ich bin, auch sein
-holtet ihr mich also doch
eines schwarzen Tags ins Loch
ach, für mich wär das doch fast
nichts als ein verschärfter
nichts als ein verschärfter
nichts als ein verschärfter Knast
(Nachbemerkung und Zurücknahme
Doch ich will nicht auf die Spitze
treiben meine Galgenwitze
Gott weiß- es gibt Schöneres
als grad eure Schnauzen
Schönre Löcher gibt es auch
als das Loch von Bautzen )
pühapäev, 12. juuni 2011
neljapäev, 24. märts 2011
Kaksi tarinaa neuvostomiehityksen kaudelta
Äitini 75v (vuonna 1936 syntynyt) on eläkkeelle jääneenä alkanut tutkimaan sukujuuria ja kirjoittamaan muistoja. Hän kirjoittaa:
Vuoden 1941 huhtikuussa sataa luntaa. Paleltaa, ahdistaa. Aamuna huomasimme neuvoston armeijan soturin hevosen selässä kylämme pajan lähellä ratsastamassa. Kylän miehiä on jo pidätetty. Äitiä ihmetyttää, miksi Remmetin Sohvin mies pidätettiin - hiljainen rehellinen ahkera vanha mies.
Kaikki pelkäävät. Isäni tuo erään kommunisti-agitaattorin meille yökylään. On illallisen aika. Äitini vie ruuat omaan huoneeseen koska ei halua syödä kommunistin kanssa samassa pöydässä. Agitattorille laitettaan jonkunlainen iltapala mikä ei ole yhtä hyvä kuin perhen illallinen. Hänelle tehdään makuupaikka keittiöön. Äitini sano että hän ai antaa omia vuodevaateita agitattorille edes yhteeksi yöksi. Agitattori sattuu olemaan kiltti eikä äitiä täällä kertaa vietä miliisiin. Myöhemmin kuin joku on laittanut kylän kadulle ylös saksan armeijan julisteita ja vaalilaatikkoon on äännestysseteleiden sijaan laitettu luteita ja lappu mistä lukee voittamaton puna-armeija jostakin ihmeen syystä mun viimeisillään raskaana olevaa äitiä epäilläään niistä teoista ja hänet viedään Kohilaan miliisiasemalle kuulusteluun. Siellä oli joku miliisi nimeltään Jögisoo. Koko matkan miliisiasemmalee äitini itki, jäihän kotiin 5 alaikäistä lastansa. Ihmen-ihme, mutta täällä kertaa miliisikin sääli äitiä ja päästä hänet kotiin.
Myöhemmin äiti joutuu kuitenkin vankilaan ja on myös postuumisesti rehabilitoitu uudelleen itsenäistyneessä Virossa.
Toinen tarina on 80 luvulta, Tallinnasta.
Paras ystäväni oli silloin Tallinnan teknisen korkeakoulun opiskelija. Hän kertoo:
Ystäväpiirilläni oli KGB toiminnasta aika realistinen käsitys. KGB vakoilijoiden (viroksi NUHK) lempipaikka oli Sooruse pubi, nykyään pieni pubi Hollywood-klubin vieressä. Eräänä päivänä pistautuin pubiin ja eräs NUHK hakisi seuraan. Itse asiassa halusin viettä aikaa ystävien kanssa mutta en halunnut NUHKIN tietävän ketkä ovat ystäviäni. Päätin viedä hänet pois pubista. Pistäydyimme NUHKIN kanssa useaan pubiin ja ravintolaan. Hän yritti kiristää mielipidettäni neuvostojärjestelmästä, venäläisistä jne. Olin äsken suoriuitunut poliittisen ekonomian tentista ja vastasin hänelle niin kuin oppikirjasta tai niin kuin "piti".
Hän kyseli Hippi-liikkumisesta, vastasin että meidän sosialistisessa kotimaassa semmoinen elämäntyyli ei ole mahdollista. NUHK tarjoi minulle runsaasti alkoholia eikä ma päässyt hänen seurasta mihinkään.
Lopulta mentiin Pegasos-kahvilaan missä mun ystäväporukka vietti usein aikaa. Istahdin kahvilapöytään ja onnistuin salaa varoittamaan ystäviäni että olen NUHKIN seurassa. Menin WC:hen koska olin tosi väsynyt seuralaisesta. NUHKI olikin vihapäässä päässyt suusta että tarjoa hänelle (siis minulle) vaikka kuinka paljon alkoholia se ei puhuu mitään. Turhauttuneena ja suuttuneena se poistui kahvilasta. Ystäviäni nauratti tämä tarinaa vielä pitkään.
Nämä ovat kaksi tarina: yksi neuvostomiehityksen alkukaudelta ja toinen ajasta ennen lopun alkua.
Vuoden 1941 huhtikuussa sataa luntaa. Paleltaa, ahdistaa. Aamuna huomasimme neuvoston armeijan soturin hevosen selässä kylämme pajan lähellä ratsastamassa. Kylän miehiä on jo pidätetty. Äitiä ihmetyttää, miksi Remmetin Sohvin mies pidätettiin - hiljainen rehellinen ahkera vanha mies.
Kaikki pelkäävät. Isäni tuo erään kommunisti-agitaattorin meille yökylään. On illallisen aika. Äitini vie ruuat omaan huoneeseen koska ei halua syödä kommunistin kanssa samassa pöydässä. Agitattorille laitettaan jonkunlainen iltapala mikä ei ole yhtä hyvä kuin perhen illallinen. Hänelle tehdään makuupaikka keittiöön. Äitini sano että hän ai antaa omia vuodevaateita agitattorille edes yhteeksi yöksi. Agitattori sattuu olemaan kiltti eikä äitiä täällä kertaa vietä miliisiin. Myöhemmin kuin joku on laittanut kylän kadulle ylös saksan armeijan julisteita ja vaalilaatikkoon on äännestysseteleiden sijaan laitettu luteita ja lappu mistä lukee voittamaton puna-armeija jostakin ihmeen syystä mun viimeisillään raskaana olevaa äitiä epäilläään niistä teoista ja hänet viedään Kohilaan miliisiasemalle kuulusteluun. Siellä oli joku miliisi nimeltään Jögisoo. Koko matkan miliisiasemmalee äitini itki, jäihän kotiin 5 alaikäistä lastansa. Ihmen-ihme, mutta täällä kertaa miliisikin sääli äitiä ja päästä hänet kotiin.
Myöhemmin äiti joutuu kuitenkin vankilaan ja on myös postuumisesti rehabilitoitu uudelleen itsenäistyneessä Virossa.
Toinen tarina on 80 luvulta, Tallinnasta.
Paras ystäväni oli silloin Tallinnan teknisen korkeakoulun opiskelija. Hän kertoo:
Ystäväpiirilläni oli KGB toiminnasta aika realistinen käsitys. KGB vakoilijoiden (viroksi NUHK) lempipaikka oli Sooruse pubi, nykyään pieni pubi Hollywood-klubin vieressä. Eräänä päivänä pistautuin pubiin ja eräs NUHK hakisi seuraan. Itse asiassa halusin viettä aikaa ystävien kanssa mutta en halunnut NUHKIN tietävän ketkä ovat ystäviäni. Päätin viedä hänet pois pubista. Pistäydyimme NUHKIN kanssa useaan pubiin ja ravintolaan. Hän yritti kiristää mielipidettäni neuvostojärjestelmästä, venäläisistä jne. Olin äsken suoriuitunut poliittisen ekonomian tentista ja vastasin hänelle niin kuin oppikirjasta tai niin kuin "piti".
Hän kyseli Hippi-liikkumisesta, vastasin että meidän sosialistisessa kotimaassa semmoinen elämäntyyli ei ole mahdollista. NUHK tarjoi minulle runsaasti alkoholia eikä ma päässyt hänen seurasta mihinkään.
Lopulta mentiin Pegasos-kahvilaan missä mun ystäväporukka vietti usein aikaa. Istahdin kahvilapöytään ja onnistuin salaa varoittamaan ystäviäni että olen NUHKIN seurassa. Menin WC:hen koska olin tosi väsynyt seuralaisesta. NUHKI olikin vihapäässä päässyt suusta että tarjoa hänelle (siis minulle) vaikka kuinka paljon alkoholia se ei puhuu mitään. Turhauttuneena ja suuttuneena se poistui kahvilasta. Ystäviäni nauratti tämä tarinaa vielä pitkään.
Nämä ovat kaksi tarina: yksi neuvostomiehityksen alkukaudelta ja toinen ajasta ennen lopun alkua.
neljapäev, 10. märts 2011
Angels dress
When winter comes the snow is glowing like an angels dress. I would like to borrow the deress but when I am trying to get it its melting away. So I have only to admire it on my way to school and cover my nose with my scarf and run away from the freezing cold. I can only dream about the angels dress.
ZX, 11 .y.o.
ZX, 11 .y.o.
kolmapäev, 2. märts 2011
KGB EVVK
YLE 1selt tuli dokument DDRi ennemuistsest ajast.
70ndad. Noored vihased mehed, normaalsed mötlevad noormehed, P. ja H.
P. on veendunud, et olemine (yhiskonnaklass) ei määra teadvust.P. on dissident. Ta ei saa seetöttu haridusele ja vöimetele vastavat tööd, on sunnitud olema tööline. Tal on söber H. "Perekonnasöber". H. on STASi mitteametlik abiline, nuhk. H. palub P. kodus luba kirjutada P. kirjutusmasinal yks syyty asjapaber. P. ei taipa keelduda. P. kirjutusmasin on siis tänu H.le STASis tunnistatud. P. kirjutab raamatut pealkirjaga "Mitte nyyd aga varsti", mida plaanib toimetada läände ja seal avaldada. Teos on ohuks sotsialistlikule yhiskonnale. Tänu H. raporteile P. ja tema naine arreteeritakse. H. on kohtus tunnistajana. P. saab 4 ja pool aastat vanglat. Vanglast vabanedes kästakse ta taas tehasetööliseks. Löpuks saab P. siiski loa maalt lahkumiseks.
H. vaevab syymekas, ta kolib teise linna ja löpetab koostöö STASiga.
30 aastat hiljem mehed kohtuvad. H. palub andeks. P. ytleb, et minu kinnisaamiseks töötas 39 agenti, aga ainult yks palub andeks.
Nii H. kui P. kirjeldavad, mis toimus "sees". H. möönab, et alguses oli ta uhke nuhi staatuse yle, kuid tajus peagi töö skisofreense olemuse. P. case järel hakkas ta esitama nöudmisi ka tööandjale ehk STASile: tahanteadamilleksminuraportekasutatakse- stiilis. Ta tunnistab ka et sai töö eest raha. See ei olnud väga suur summa.
P. kirjeldab, kuidas ta vanglast vabanedes enam kedagi ei usaldanud: kodu oli minu kindlus, ma ei suutnud luua suhteid, ei usaldanud enam kedagi.
Kuidas oleks selline dokument ETVs?
Veel on need inimesed elus aga varsti enam ei ole...
KGB EVVK .... nagu ytles mu soome koolis käiv teiniealine tytar. Ei Vois Vähempään Kiinnostaa....
Nali.
See ju oli meie elu ennemuistsel aal...punaste lippude lehvides...kui me ei vöinud teada miks meile tuldi kylla miks istuti samasse kohvikulauda miks poeti samasse voodisse...
Miks?
70ndad. Noored vihased mehed, normaalsed mötlevad noormehed, P. ja H.
P. on veendunud, et olemine (yhiskonnaklass) ei määra teadvust.P. on dissident. Ta ei saa seetöttu haridusele ja vöimetele vastavat tööd, on sunnitud olema tööline. Tal on söber H. "Perekonnasöber". H. on STASi mitteametlik abiline, nuhk. H. palub P. kodus luba kirjutada P. kirjutusmasinal yks syyty asjapaber. P. ei taipa keelduda. P. kirjutusmasin on siis tänu H.le STASis tunnistatud. P. kirjutab raamatut pealkirjaga "Mitte nyyd aga varsti", mida plaanib toimetada läände ja seal avaldada. Teos on ohuks sotsialistlikule yhiskonnale. Tänu H. raporteile P. ja tema naine arreteeritakse. H. on kohtus tunnistajana. P. saab 4 ja pool aastat vanglat. Vanglast vabanedes kästakse ta taas tehasetööliseks. Löpuks saab P. siiski loa maalt lahkumiseks.
H. vaevab syymekas, ta kolib teise linna ja löpetab koostöö STASiga.
30 aastat hiljem mehed kohtuvad. H. palub andeks. P. ytleb, et minu kinnisaamiseks töötas 39 agenti, aga ainult yks palub andeks.
Nii H. kui P. kirjeldavad, mis toimus "sees". H. möönab, et alguses oli ta uhke nuhi staatuse yle, kuid tajus peagi töö skisofreense olemuse. P. case järel hakkas ta esitama nöudmisi ka tööandjale ehk STASile: tahanteadamilleksminuraportekasutatakse- stiilis. Ta tunnistab ka et sai töö eest raha. See ei olnud väga suur summa.
P. kirjeldab, kuidas ta vanglast vabanedes enam kedagi ei usaldanud: kodu oli minu kindlus, ma ei suutnud luua suhteid, ei usaldanud enam kedagi.
Kuidas oleks selline dokument ETVs?
Veel on need inimesed elus aga varsti enam ei ole...
KGB EVVK .... nagu ytles mu soome koolis käiv teiniealine tytar. Ei Vois Vähempään Kiinnostaa....
Nali.
See ju oli meie elu ennemuistsel aal...punaste lippude lehvides...kui me ei vöinud teada miks meile tuldi kylla miks istuti samasse kohvikulauda miks poeti samasse voodisse...
Miks?
pühapäev, 27. veebruar 2011
Lugemiselamus.
Löikavalt valus...ja seega ilus. Täiuslik romaan.
Anja Snellmani "Parvekejumalat".
Aktuaalne teema - läänelike eluväärtuste kriis ja islami möistatus: möistmine ja vöörastamine. Sotsiaalne ja poeetiline teiniromaan seksuaalsusest ja religioonist ja perekonnast ja kasvatusest. Kahe maailma traagilise löpuga kohtumine.
Anja Snellmani "Parvekejumalat".
Aktuaalne teema - läänelike eluväärtuste kriis ja islami möistatus: möistmine ja vöörastamine. Sotsiaalne ja poeetiline teiniromaan seksuaalsusest ja religioonist ja perekonnast ja kasvatusest. Kahe maailma traagilise löpuga kohtumine.
esmaspäev, 17. jaanuar 2011
laupäev, 15. jaanuar 2011
Rändlinnud Lapimaal
Soome politsei on hädas Murmanski "neidude" nädalalöpureisidega Lapimaale. 200€ per nädalalöpp soome mehe yyrinaisena (sisaldab seksi ja koristamist) meelitab sadu venelannasid reisi ette vötma. Öigluse nimel tuleb tunnistada, et venelannade hulgast leidub tihti ka paar eestlannat. Politseil on raske sekkuda, sest hämarast ärist on pea vöimatu saada töendit. Kui yks isik myyb ja teine ostab seksi vastastikusel kokkuleppel, siis ei ole tegemist kuriteoga. Organiseeritud seksikaubandus, kus "vahekäsi" teenib, on kuritegu. Piiritömbamine nende kahe vahel osutub keeruliseks.
Kohalikud inimesed siiski kannatavad toimuva pärast. Päris hääletult suuremöötmeline salaäri ei suuda toimida.
Miks endise NL ala naised lähevad kergesti seksimyygi teele?
Kas sotsiaalse turva nörkus/olematus on ainus pöhjus?
Lääneriikides on palju töötuid naisi, kes siiski ei astu sellist sammu.
Noorkirjanik Elina Tiilikka kirjutas romaani "Punane kleit" mis autori enda sönul baseerub aastapikkusel seksimyygikogemusel. See tundub arusaadav. Myys seksi, löpetas selle tegevuse, kirjutas romaani. Hea romaani. Aga vöibolla on märge: teos baseerub autori isiklikul kogemusel, paljas reklaamitrikk?
Yks saksa prostituut rääkis kord teles oma tööst. Vanem naine, kellele seks meeldib, vötab oma kodus rahulikult rahulikus tempos mehi vastu. See tundus kuidagi arusaadav. Et yksik vanem naine, seksikas, tasakaalukas, harrastab seksimyyki vabast tahtes.
Aga venelannade massiline enesehävitamine? Paljudel on kodus nii mees kui laps/lapsed.
See tundub mingi massipsyhhoosina. Kindlasti annab neile "moraalset" tuge see et neid on palju, tehakse kambas. See justkui vötaks vastutuse. Ei usu, et ykski neist naistest julgeks iseseisvalt ja avalikult tunnistada: jah,mina olen prostituut. See on, mis eristab lääne ja ida prostituute: ekssovjettidest prostituudid nagu ei saaks arugi mida on tegemas.
Mulle tundub, et naised, kes seksi myyvad, ei ole isegi eriti nöudlikud seksi suhtes, sest hea seks on töenäosem tuttava pikaaegse partneriga.
Seksi kvaliteet on neile nii vähetähtis, et seda vöib harrastada kellega tahes, kui vaid saab piisava rahalise vaste.
Need naised ei teadvusta ka seda, kuidas nad ennast kulutavad, ohtu panevad oma tervist siiski kokkuvöttes tyhise tulu eest.
Siiski, kui ei ole nöudmist, ei ole ka pakkumist.
Olen kindel,et kohalikud elanikud kannatavad ymbritseva melu pärast.
Soome mehed, ärge andke neile naistele vöimalust teenida oma keha myygiga!
Te ju teate, et nad jäävad önge, söltuvaks kord saadud kergest rahast.
Te vötate neilt jöu öige tee leidmiseks.
Selle yhe nädalalöpuga, mida näiteks Olga Ivanovna veedab Soomes, vöiks ta öppida midagi mis annaks talle tööd.
Kasvöi raamatupidamist.
Kohalikud inimesed siiski kannatavad toimuva pärast. Päris hääletult suuremöötmeline salaäri ei suuda toimida.
Miks endise NL ala naised lähevad kergesti seksimyygi teele?
Kas sotsiaalse turva nörkus/olematus on ainus pöhjus?
Lääneriikides on palju töötuid naisi, kes siiski ei astu sellist sammu.
Noorkirjanik Elina Tiilikka kirjutas romaani "Punane kleit" mis autori enda sönul baseerub aastapikkusel seksimyygikogemusel. See tundub arusaadav. Myys seksi, löpetas selle tegevuse, kirjutas romaani. Hea romaani. Aga vöibolla on märge: teos baseerub autori isiklikul kogemusel, paljas reklaamitrikk?
Yks saksa prostituut rääkis kord teles oma tööst. Vanem naine, kellele seks meeldib, vötab oma kodus rahulikult rahulikus tempos mehi vastu. See tundus kuidagi arusaadav. Et yksik vanem naine, seksikas, tasakaalukas, harrastab seksimyyki vabast tahtes.
Aga venelannade massiline enesehävitamine? Paljudel on kodus nii mees kui laps/lapsed.
See tundub mingi massipsyhhoosina. Kindlasti annab neile "moraalset" tuge see et neid on palju, tehakse kambas. See justkui vötaks vastutuse. Ei usu, et ykski neist naistest julgeks iseseisvalt ja avalikult tunnistada: jah,mina olen prostituut. See on, mis eristab lääne ja ida prostituute: ekssovjettidest prostituudid nagu ei saaks arugi mida on tegemas.
Mulle tundub, et naised, kes seksi myyvad, ei ole isegi eriti nöudlikud seksi suhtes, sest hea seks on töenäosem tuttava pikaaegse partneriga.
Seksi kvaliteet on neile nii vähetähtis, et seda vöib harrastada kellega tahes, kui vaid saab piisava rahalise vaste.
Need naised ei teadvusta ka seda, kuidas nad ennast kulutavad, ohtu panevad oma tervist siiski kokkuvöttes tyhise tulu eest.
Siiski, kui ei ole nöudmist, ei ole ka pakkumist.
Olen kindel,et kohalikud elanikud kannatavad ymbritseva melu pärast.
Soome mehed, ärge andke neile naistele vöimalust teenida oma keha myygiga!
Te ju teate, et nad jäävad önge, söltuvaks kord saadud kergest rahast.
Te vötate neilt jöu öige tee leidmiseks.
Selle yhe nädalalöpuga, mida näiteks Olga Ivanovna veedab Soomes, vöiks ta öppida midagi mis annaks talle tööd.
Kasvöi raamatupidamist.
neljapäev, 13. jaanuar 2011
Vöim ja teadvus
Eile juhtusin nägema dokumenti Wikileaksi skandaalist.
Wikileaks eesotsas austraalia ajakirjaniku Julian Assangega avaldas 400 000 USA diplomaatilist-salajast dokumenti Iraagi söjast. Filmitud oli ameeriklaste kujuteldamatuid julmusi Iraagi tsiviilide, laste suhtes. Minule sai veelkord selgeks, kui kitsas, madal, vähearenenud saab olla juhtival positsioonil möjukate inimeste teadvus. Inimkonna saavutused tehnika alal pöörduvad iseenda vastu kui teadvus ei arene. Consciousness-based education nagu Maharishi seda tahtis, on hädavajalik ja ainus tee inimväärse yhiskonna saavutamiseks.
Ja muidugi, Valge Maja syydistab Assanget ja kahtlustab tagamötet ja koostööd vaenlasega.
Soomes on selgesönalist seisukohta avaldanud Erkki Tuomioja: demokraatia peab olema läbipaistev.
Mida mädasem systeem, seda rohkem salajasi dokumente...
Wikileaks eesotsas austraalia ajakirjaniku Julian Assangega avaldas 400 000 USA diplomaatilist-salajast dokumenti Iraagi söjast. Filmitud oli ameeriklaste kujuteldamatuid julmusi Iraagi tsiviilide, laste suhtes. Minule sai veelkord selgeks, kui kitsas, madal, vähearenenud saab olla juhtival positsioonil möjukate inimeste teadvus. Inimkonna saavutused tehnika alal pöörduvad iseenda vastu kui teadvus ei arene. Consciousness-based education nagu Maharishi seda tahtis, on hädavajalik ja ainus tee inimväärse yhiskonna saavutamiseks.
Ja muidugi, Valge Maja syydistab Assanget ja kahtlustab tagamötet ja koostööd vaenlasega.
Soomes on selgesönalist seisukohta avaldanud Erkki Tuomioja: demokraatia peab olema läbipaistev.
Mida mädasem systeem, seda rohkem salajasi dokumente...
kolmapäev, 5. jaanuar 2011
teisipäev, 4. jaanuar 2011
pühapäev, 2. jaanuar 2011
Tellimine:
Postitused (Atom)