Vene söjavangi voolitud krokodill, selgroog jalanartsust tehtud.

Koos

Kai-kunstnik ja otsija, tervendaja ja teenäitaja.

Hotellielamus.

Kai Adamoniene Maastik

Valgustus 1

Astu tasa
yle oma elu
värske lume
katva kadund aegu

Tuuled puhuvad
ja teemandites lumi
kuulab igaviku
äratavat naeru

Astu tasa
yle oma valu
all pimeduses
puhkeb puhas vesi


Sa pole syydi
armastus on elu
päiksekullas
igavene praegu


Astu tasa
Tee ei ole sile
Orud kynkad
kuiv ja kare liiv


Tee löpul
näed kui vaatad taha:
köik oligi
vaid armastust yks viiv

Lapseena polioon sairastunut rouva H.K. selviytyy runoilemalla....

Kevät 2009

Ei keväiselle aamulle löydy vertaa.
Sen olen huomanut niin monta kerta.
Aurinko, kun alka nousta,
paistaen huoneeni ikkunoista.
Se antaa minulle uutta voimaa.
Ystävän lailla se lohduttaa,
murheet kauaksi kuljettaa.


Aurinko myös Valaisee,
ihan sydämmeeni saakka.
Näin hetkiseksi kevenee,
kipujen antama taakka.
Silloin Katseeni luon Korkeuteen,
laulaen, puhkean kiitokseen.


Renna-hoitajalle, kiitoksia H.K.


3.2.2012

Minä olen kuin Elämänlastu
laineilla.
On mentävä Sinne,
mihin tuuli kuljettaa.
En pääse omasta tahdostani
Minnekään,
enkä voi tehdä, mitä haluan.

Kaikesta huolimatta,
olen onnellinen,
kun pyörätuolini päälle
istahdan,
ja halvatut jalkani mukaan
viskahdan, Sitten mentiin
ja lujaa!


H.K joutui Ruotsiin sotalapseksi, mistä palaasi Suomeen, teki töitä
ompelijana ja kioskinpitäjänä, kasvatti 3 lastaa ja asuu nykyään
palvelutalossa.