Astu tasa
yle oma elu
värske lume
katva kadund aegu
Tuuled puhuvad
ja teemandites lumi
kuulab igaviku
äratavat naeru
Astu tasa
yle oma valu
all pimeduses
puhkeb puhas vesi
Sa pole syydi
armastus on elu
päiksekullas
igavene praegu
Astu tasa
Tee ei ole sile
Orud kynkad
kuiv ja kare liiv
Tee löpul
näed kui vaatad taha:
köik oligi
vaid armastust yks viiv
kolmapäev, 4. aprill 2012
pühapäev, 12. veebruar 2012
Lapseena polioon sairastunut rouva H.K. selviytyy runoilemalla....
Kevät 2009
Ei keväiselle aamulle löydy vertaa.
Sen olen huomanut niin monta kerta.
Aurinko, kun alka nousta,
paistaen huoneeni ikkunoista.
Se antaa minulle uutta voimaa.
Ystävän lailla se lohduttaa,
murheet kauaksi kuljettaa.
Aurinko myös Valaisee,
ihan sydämmeeni saakka.
Näin hetkiseksi kevenee,
kipujen antama taakka.
Silloin Katseeni luon Korkeuteen,
laulaen, puhkean kiitokseen.
Renna-hoitajalle, kiitoksia H.K.
3.2.2012
Minä olen kuin Elämänlastu
laineilla.
On mentävä Sinne,
mihin tuuli kuljettaa.
En pääse omasta tahdostani
Minnekään,
enkä voi tehdä, mitä haluan.
Kaikesta huolimatta,
olen onnellinen,
kun pyörätuolini päälle
istahdan,
ja halvatut jalkani mukaan
viskahdan, Sitten mentiin
ja lujaa!
H.K joutui Ruotsiin sotalapseksi, mistä palaasi Suomeen, teki töitä
ompelijana ja kioskinpitäjänä, kasvatti 3 lastaa ja asuu nykyään
palvelutalossa.
Ei keväiselle aamulle löydy vertaa.
Sen olen huomanut niin monta kerta.
Aurinko, kun alka nousta,
paistaen huoneeni ikkunoista.
Se antaa minulle uutta voimaa.
Ystävän lailla se lohduttaa,
murheet kauaksi kuljettaa.
Aurinko myös Valaisee,
ihan sydämmeeni saakka.
Näin hetkiseksi kevenee,
kipujen antama taakka.
Silloin Katseeni luon Korkeuteen,
laulaen, puhkean kiitokseen.
Renna-hoitajalle, kiitoksia H.K.
3.2.2012
Minä olen kuin Elämänlastu
laineilla.
On mentävä Sinne,
mihin tuuli kuljettaa.
En pääse omasta tahdostani
Minnekään,
enkä voi tehdä, mitä haluan.
Kaikesta huolimatta,
olen onnellinen,
kun pyörätuolini päälle
istahdan,
ja halvatut jalkani mukaan
viskahdan, Sitten mentiin
ja lujaa!
H.K joutui Ruotsiin sotalapseksi, mistä palaasi Suomeen, teki töitä
ompelijana ja kioskinpitäjänä, kasvatti 3 lastaa ja asuu nykyään
palvelutalossa.
laupäev, 26. november 2011
SUDENMORSIAN
Tampere TYöväenteatteri esitas Aino Kallase HUNDIMÖRSJA (1928) modernse tantsuga
läbipöimitud esitusena. Tantsijad olidki körgemat klassi: Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö. Lavastaja Tiina Puumalainen tölgendas 17 sajandist pärit nöialoo kaasaegses ja samas uldinimlikus vötmes. Naise valikud, yksikisik ja kogukond, abielu ja vabadus, köik see teemade kogum avanes katarsise ja iluna.
läbipöimitud esitusena. Tantsijad olidki körgemat klassi: Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö. Lavastaja Tiina Puumalainen tölgendas 17 sajandist pärit nöialoo kaasaegses ja samas uldinimlikus vötmes. Naise valikud, yksikisik ja kogukond, abielu ja vabadus, köik see teemade kogum avanes katarsise ja iluna.
reede, 25. november 2011
Kaksi rakkausrunoa mestareilta
1.
LAULU RAKKAUDESTA.
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua sillon
tula tuulan tuli tuli tei?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja yö.
2.
HALUAN PANNA SUA.
Makaan matolla,joka on imenyt kaiken
kuin hyvä tyttö
Juon viinaa ja poltan kukka
jotta en haluaisi panna sua
Juon viinaa
poltan kukkaa
vedän nenään
otan suihin
nappaan napin
jotta en haluaisi panna sua
Ostan kengät
ostan toiset
meneen kampaajalle
rahat on loppu
jotta en haluaisi panna sua.
Teen ihan mitä vaan teen ihan mitä vaan
jotta en haluaisi
Mikään ei auta tarpeeksi
mikä auttoi ennen ei auta
Ei nappi ei kenkä ei suudelma
ei humala ei uudet kynnet
Mikään ei autta
ei mikään mikä ennen auttoi
Ei hiusväri ei uusi korko ei Santa Maria
Otan lainan
ostan kengät
ostan ja ostan ja ostan
Vieras käsi lanteilla
ja silti kasvan mustapäitä
Kävelen päin punaisia ja
toivon joka kerta
että se olisi viimeinen
Auto tai juna tai mies
joka ajaisi ylitseni
Tiputan tupakan sänkyyn
menen aamutossuissa kauppaan,
toivon, että joku soittaisi ambulanssin
Toivon, että joku puuttuisi tähän elämään
josta sinä puutut
Ajelen sääret
pesen tukan
ostan kengät
ja uuden mekon turhaan.
En ma kuitenkaan vittu saa
Ne ovat kaksi eriläisitä rakkasurunoja kahdelta eri sukupolven
naiskirjailijalta. Mutta rakkaus: eikö se ole aina sama
LAULU RAKKAUDESTA.
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua sillon
tula tuulan tuli tuli tei?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja yö.
2.
HALUAN PANNA SUA.
Makaan matolla,joka on imenyt kaiken
kuin hyvä tyttö
Juon viinaa ja poltan kukka
jotta en haluaisi panna sua
Juon viinaa
poltan kukkaa
vedän nenään
otan suihin
nappaan napin
jotta en haluaisi panna sua
Ostan kengät
ostan toiset
meneen kampaajalle
rahat on loppu
jotta en haluaisi panna sua.
Teen ihan mitä vaan teen ihan mitä vaan
jotta en haluaisi
Mikään ei auta tarpeeksi
mikä auttoi ennen ei auta
Ei nappi ei kenkä ei suudelma
ei humala ei uudet kynnet
Mikään ei autta
ei mikään mikä ennen auttoi
Ei hiusväri ei uusi korko ei Santa Maria
Otan lainan
ostan kengät
ostan ja ostan ja ostan
Vieras käsi lanteilla
ja silti kasvan mustapäitä
Kävelen päin punaisia ja
toivon joka kerta
että se olisi viimeinen
Auto tai juna tai mies
joka ajaisi ylitseni
Tiputan tupakan sänkyyn
menen aamutossuissa kauppaan,
toivon, että joku soittaisi ambulanssin
Toivon, että joku puuttuisi tähän elämään
josta sinä puutut
Ajelen sääret
pesen tukan
ostan kengät
ja uuden mekon turhaan.
En ma kuitenkaan vittu saa
Ne ovat kaksi eriläisitä rakkasurunoja kahdelta eri sukupolven
naiskirjailijalta. Mutta rakkaus: eikö se ole aina sama
esmaspäev, 8. august 2011
Anatoly Kudryavitsky
Anthony Kudriavitskys.1954 venäläis-irlantilainen kirjailija, runoilija, kääntäjä. Vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen
hänen on ollut mahdollista saada teoksiaan julki.
Esiintyi Sibelius-talolla 20.6.2011
Yhtenä yönä Hampurissa (Geraldine Meadelle)
”Eurooppa kutistuu, mutta Amerikka
laajenee”, mies sanoi,
”Kohta me kaikki ollaan jenkkejä.”
Yhden snapsin jälkeen
hänen punainen tukkansa seisoi pystyssä
ja hänen ohut niskansa punoitti epäterveesti.
”Oletko sinä irlantilainen?” joku kysyi.
”Joo, mä oon irlantilainen ja saksalainen myös.
Ja ranskalainen, puolalainen, ruotsalainen, ihan miten vaan.
Olen tällä hetkellä työttömänä.
Siitä on ikävä alkaa puhua...”
Joku täytti hänen lasinsa, jotta juttu luistaisi.
”Olen ammatiltani teloitusten koekaniini,” hän jatkoi.
”Minut on ristiinnaulittu, hirtetty, murskattu teilipyörällä,
ammuttu, tapettu sähköllä, myrkytetty pistoksella.
Minulla testattiin humaania kuolematuomiota.”
”Ja sinä olet vielä hengissä?”
”Pitkälti kyllä – sikäli kuin me kaikki olemme vielä hengissä.
Kaipa minun täytyy löytää toinen ammatti.
Rakastan kipua ja kärsimystä
mutta olen ollut pois hommista jo niin pitkän aikaa...
ja mitä pahinta,
Euroopassa minulle ei enää ole käyttöä.”
ja niin hän käveli ulos pimeään
miltei afrikkalaiseen Hampurin yöhön
hänen on ollut mahdollista saada teoksiaan julki.
Esiintyi Sibelius-talolla 20.6.2011
Yhtenä yönä Hampurissa (Geraldine Meadelle)
”Eurooppa kutistuu, mutta Amerikka
laajenee”, mies sanoi,
”Kohta me kaikki ollaan jenkkejä.”
Yhden snapsin jälkeen
hänen punainen tukkansa seisoi pystyssä
ja hänen ohut niskansa punoitti epäterveesti.
”Oletko sinä irlantilainen?” joku kysyi.
”Joo, mä oon irlantilainen ja saksalainen myös.
Ja ranskalainen, puolalainen, ruotsalainen, ihan miten vaan.
Olen tällä hetkellä työttömänä.
Siitä on ikävä alkaa puhua...”
Joku täytti hänen lasinsa, jotta juttu luistaisi.
”Olen ammatiltani teloitusten koekaniini,” hän jatkoi.
”Minut on ristiinnaulittu, hirtetty, murskattu teilipyörällä,
ammuttu, tapettu sähköllä, myrkytetty pistoksella.
Minulla testattiin humaania kuolematuomiota.”
”Ja sinä olet vielä hengissä?”
”Pitkälti kyllä – sikäli kuin me kaikki olemme vielä hengissä.
Kaipa minun täytyy löytää toinen ammatti.
Rakastan kipua ja kärsimystä
mutta olen ollut pois hommista jo niin pitkän aikaa...
ja mitä pahinta,
Euroopassa minulle ei enää ole käyttöä.”
ja niin hän käveli ulos pimeään
miltei afrikkalaiseen Hampurin yöhön
kolmapäev, 3. august 2011
Die Stasi-Ballade
Die Stasi-Ballade Lyrics
Wolf Biermann
Menschlich fühl ich mich verbunden
mit den armen Stasi-Hunden
die bei Schnee und Regengüssen
mühsam auf mich achten müssen
die ein Mikrophon einbauten
um zu hören all die lauten
Lieder, Witze, leisen Flüche
auf dem Clo und in der Küche
-Brüder von der Sicherheit
ihr allein kennt all mein Leid
Ihr allein könnt Zeugnis geben
wie mein ganzes Menschenstreben
leidenschaftlich zart und wild
unserer großen Sache gilt
Worte, die sonst wärn verscholln
und ich weiß ja :Hin und wieder
singt im Bett ihr meine Lieder
-dankbar rechne ich euchs an:
die Stasi ist mein Ecker
die Stasi ist mein Eckermann
Komm ich nachts alleine mal
müd aus meinem Bierlokal
und es würden mir auflauern
irgendwelche groben Bauern
die mich aus was weiß ich für
Gründen schnappten vor der Tür
-sowas wäre ausgeschlossen
denn die grauen Kampfgenossen
von der Stasi würden-wetten?!-
mich vor Mord und Diebstahl retten
den die westlichen Gazetten
würden solch Verbrechen-wetten?!-
Ulbricht in die Schuhe schieben
(was sie ja besonders lieben!)
dabei sind wir Kommunisten
wirklich keine Anarchisten
Terror (individueller)
ist nach Marx ein grober Feller
die Stasi ist, was will ich mehr
mein getreuer Leichwäch
mein getreuer Leibwächter
Oder nehmen wir zum Beispiel
meinen sexuellen Freistil
meine Art, die so fatal war
und für meine Frau ne Qual war
nämlich diese ungeheuer
dumme Lust auf Abenteuer
-seit ich weiß, dass die Genossen
wachsam sind, ist ausgeschlossen,
dass ich schamlos meine Pfläumen
pflücke von diversen Bäumen
denn ich müßte ja riskieren,
dass sie alles registrieren
und dann meiner Frau servieren
sowas würde mich geniern
also spring ich nie zu Seit
spare Nervenkraft und Zeit
die so aufgesparte Glut
kommt dann meinem Werk zugut
-kurzgesagt: die Sicherheit
sichert mir die Ewig
sichert mir die Ewig
sichert mir Unsterblichkeit
Ach, mein Herz wird doch beklommen
solltet ihr mal plötzlich kommen
kämet ihr in euerer raschen
Art, Genossen, um zu kaschen
seis zuhaus bei meinem Weib
meinem armen nackten Leib
ohne menschliches Erbarmen
grade, wenn wir uns umarmen
oder irgendwo und wann
mit dem Teufel Havemann
Wenn wir singen oder grad
Konjak kippen, das wär schad
ach, bedenkt: ich sitz hier fest
darf nach Ost, nicht nach West
darf nicht singen, darf nicht schrein
darf nicht, was ich bin, auch sein
-holtet ihr mich also doch
eines schwarzen Tags ins Loch
ach, für mich wär das doch fast
nichts als ein verschärfter
nichts als ein verschärfter
nichts als ein verschärfter Knast
(Nachbemerkung und Zurücknahme
Doch ich will nicht auf die Spitze
treiben meine Galgenwitze
Gott weiß- es gibt Schöneres
als grad eure Schnauzen
Schönre Löcher gibt es auch
als das Loch von Bautzen )
Wolf Biermann
Menschlich fühl ich mich verbunden
mit den armen Stasi-Hunden
die bei Schnee und Regengüssen
mühsam auf mich achten müssen
die ein Mikrophon einbauten
um zu hören all die lauten
Lieder, Witze, leisen Flüche
auf dem Clo und in der Küche
-Brüder von der Sicherheit
ihr allein kennt all mein Leid
Ihr allein könnt Zeugnis geben
wie mein ganzes Menschenstreben
leidenschaftlich zart und wild
unserer großen Sache gilt
Worte, die sonst wärn verscholln
und ich weiß ja :Hin und wieder
singt im Bett ihr meine Lieder
-dankbar rechne ich euchs an:
die Stasi ist mein Ecker
die Stasi ist mein Eckermann
Komm ich nachts alleine mal
müd aus meinem Bierlokal
und es würden mir auflauern
irgendwelche groben Bauern
die mich aus was weiß ich für
Gründen schnappten vor der Tür
-sowas wäre ausgeschlossen
denn die grauen Kampfgenossen
von der Stasi würden-wetten?!-
mich vor Mord und Diebstahl retten
den die westlichen Gazetten
würden solch Verbrechen-wetten?!-
Ulbricht in die Schuhe schieben
(was sie ja besonders lieben!)
dabei sind wir Kommunisten
wirklich keine Anarchisten
Terror (individueller)
ist nach Marx ein grober Feller
die Stasi ist, was will ich mehr
mein getreuer Leichwäch
mein getreuer Leibwächter
Oder nehmen wir zum Beispiel
meinen sexuellen Freistil
meine Art, die so fatal war
und für meine Frau ne Qual war
nämlich diese ungeheuer
dumme Lust auf Abenteuer
-seit ich weiß, dass die Genossen
wachsam sind, ist ausgeschlossen,
dass ich schamlos meine Pfläumen
pflücke von diversen Bäumen
denn ich müßte ja riskieren,
dass sie alles registrieren
und dann meiner Frau servieren
sowas würde mich geniern
also spring ich nie zu Seit
spare Nervenkraft und Zeit
die so aufgesparte Glut
kommt dann meinem Werk zugut
-kurzgesagt: die Sicherheit
sichert mir die Ewig
sichert mir die Ewig
sichert mir Unsterblichkeit
Ach, mein Herz wird doch beklommen
solltet ihr mal plötzlich kommen
kämet ihr in euerer raschen
Art, Genossen, um zu kaschen
seis zuhaus bei meinem Weib
meinem armen nackten Leib
ohne menschliches Erbarmen
grade, wenn wir uns umarmen
oder irgendwo und wann
mit dem Teufel Havemann
Wenn wir singen oder grad
Konjak kippen, das wär schad
ach, bedenkt: ich sitz hier fest
darf nach Ost, nicht nach West
darf nicht singen, darf nicht schrein
darf nicht, was ich bin, auch sein
-holtet ihr mich also doch
eines schwarzen Tags ins Loch
ach, für mich wär das doch fast
nichts als ein verschärfter
nichts als ein verschärfter
nichts als ein verschärfter Knast
(Nachbemerkung und Zurücknahme
Doch ich will nicht auf die Spitze
treiben meine Galgenwitze
Gott weiß- es gibt Schöneres
als grad eure Schnauzen
Schönre Löcher gibt es auch
als das Loch von Bautzen )
pühapäev, 12. juuni 2011
Tellimine:
Kommentaarid (Atom)